Syömishäiriöt

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriötä, joissa yksilön suhde omaan kehoon, syömiseen ja ruokaan ovat vääristyneitä siten, että ne aiheuttavat merkittävää haittaa yksilön terveydelle ja hyvinvoinnille. Syömishäiriöille tyypillisiä oireita voivat olla esimerkiksi syömisen välttely, pakonomainen laihduttaminen, ahmintakohtaukset, tahallinen oksentelu ja syömiseen liittyvät pakko-ajatukset. Häiriöstä kärsivä käyttää suhteettoman paljon aikaa ja energiaa syömisen, painon ja ulkonäön tarkkailuun ja säätelyyn.

Syömishäiriön kehittymisen taustalla on usein yhdistelmä erilaisia perimä- ja ympäristötekijöitä sekä hankalia elämäntapahtumia. Syömishäiriöissä ei ole aina kyse varsinaisesti vain syömisestä, vaan haitalliset syömiseen liittyvät toimintamallit ovat häiriöstä kärsivälle keino lievittää omaa pahaa oloa ja saada kontrollin tunnetta elämään.

Syömishäiriöiden yleisyys

Syömishäiriöt ovat huomattavasti yleisempiä tytöillä ja naisilla, mutta myös pojat ja miehet voivat sairastuvat niihin. Syömishäiriöön voi sairastua minkä ikäisenä tahansa, mutta tyypillisesti ne puhkeavat nuoruudessa tai varhaisaikuisuudessa. Erityisessä riskissä ovatkin nuoret 14-24 vuotiaat naiset. Arvioiden mukaan noin joka kuudes nainen on sairastanut jonkin syömishäiriön ja miehistä noin joka neljäskymmenes.

Syömishäiriöiden jaottelu ja diagnosointi

Tunnetuimmat syömishäiriöt ovat laihuushäiriö eli anoreksia nervosa ja ahmimishäiriö eli bulimia nervosa. Anoreksiaa sairastavalla on pakonomainen tarve laihduttaaa ja vääristynyt kehonkuva, joka ilmenee uskomuksena omasta lihavuudesta. Bulimiassa taas esiintyy toistuvia ahmintakohtauksia, joita yksilö kompensoi tyhjentämiskäyttäytymisellä, tyypillisimmin oksentamalla.

Syömishäiriöiden diagnostiset kriteerit ovat osin keinotekoisia, ja on tyypillistä, että syömishäiriö ei oireiltaan täysin vastaa niitä. Tavallista on, että kaikki tietyn häiriötyypin vaadittavat diagnostiset kriteerit eivät täyty. Tällöin puhutaan epätyypillisestä syömishäiriöstä. Yleisin epätyypillinen häiriö on ahmintahäiriö, jossa esiintyy toistuvia ahmintakohtauksia ilman bulimialle tyypillistä ahminnan kompensointia.

Lisäksi on joitakin syömishäiriötä, jotka eivät ole virallisessa tautiluokituksessa, mutta jotka aiheuttavat kuitenkin merkittävää haittaa yksilön hyvinvoinnille. Näitä syömishäiriöitä ovat esimerkiksi ortoreksia ja arfid. Ortoreksiaa sairastavalla on pakkomielteinen tarve syödä mahdollisimman terveellisesti. Arfidissa on taas kyse erityisen valikoivasta ja rajoittuneesta syömisestä.

Syömishäiriöiden hoito

Syömishäiriöitä hoidetaan terveydenhuollossa. Hoito on moniammatillista yhteistyötä, ja siinä voidaan lääkärin lisäksi hyödyntää psykologin, psykoterapeutin tai fysioterapeutin tarjoamia hoitoja. Yleensä hoidon alussa tavoite on turvata somaattinen terveys varmistamalla riittävä ravitsemus. Myöhemmässä hoidon vaiheessa keskitytään parantamaan sairastuneen haitallista suhdetta syömiseen ja korjaamaan vääristynyttä kehonkuvaa. Tässä hyödynnetään usein psykoterapeuttisia menetelmiä. Psykoterapiassa on mahdollista myös hoitaa syömishäiriön ohella esiintyviä tyypillisiä mielenterveyshäiriöitä, kuten masennusta ja pakko-oireista häiriötä.

Jos olet huolestunut omasta suhteestasi syömiseen tai kehonkuvaasi tai epäilet, että kärsit syömishäiriöstä, voit soittaa asiantuntijallamme alla olevaan numeroon ja saada välitöntä keskusteluapua ja neuvontaa.