Pakko-oireisen häiriön hoito

Pakko-oireisen häiriön hoidolla pyritään parantamaan henkilön elämänlaatua ja lieventämään arkea rajoittavia oireita. Häiriöstä on mahdollista parantua, ja parantumista edesauttaa, mikäli asianmukainen hoito on aloitettu mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Aina pakko-oireisesta häiriöstä ei parannu täysin, eikä se ole hoidon ensisijainen tavoite, sillä hoidon ja kuntoutuksen avulla voidaan päästä tilanteeseen, jossa oireet esiintyvät lievempinä ja aiheuttavat vähemmän rajoitteita, kuormitusta ja stressiä. Ennuste oireiden pysyvyydestä on pitkäkestoisempi, mikäli pakko-oireinen häiriö on alkanut jo nuorella iällä ja se esiintyy pakkotoimintoihin painottuvasti.

Pakko-oireisen häiriön hoidossa käytetään erityisesti kognitiivista psykoterapiaa ja lääkehoitoa. Psykoterapiassa harjoitellaan pakkoajatusten hyväksymistä, etsitään keinoja irrottautua pakkotoiminnoista ja toteutetaan altistusharjoituksia. Pakko-oireisen häiriön kohdalla on tärkeää opetella sietämään epävarmuutta. Psykoterapia tarjoaa keinoja säädellä omia tunteita ja selviytyä arjen tilanteissa. Lääkityksenä käytetään erityisesti serotoniiniaineenvaihduntaan vaikuttavia lääkkeitä. Lääkitys ei paranna pakko-oireista häiriötä, vaan lieventää oireita ja helpottaa ahdistusta.

Apua ja tukea

Ulkopuolista apua on syytä hakea, mikäli oireet vaikuttavat arjessa selviytymiseen, kuten jaksamiseen ja koulussa tai työssä pärjäämiseen, sekä aiheuttavat runsaasti ahdistusta. Monien hoitoon hakeutuminen pitkittyy häpeän vuoksi, ja hoitoon hakeutumisessa kestää keskimäärin 7–10 vuotta oireiden alkamisesta. On tärkeää tietää, ettei sinulla ole syytä odottaa näin pitkään, vaan ymmärrystä, apua ja tukea on saatavilla jo tänään. Asiantuntijamme ovat soiton päässä ja ohjaavat sinut oikean avun luokse.