Pakko-oireinen häiriö

Pakko-oireinen häiriö (OCD) on krooninen mielenterveydenhäiriö, jossa ihminen kokee toistuvasti pakkoajatuksia ja pyrkii purkamaan ahdistustaan erilaisilla pakkotoiminnoilla. Pakkoajatukset ja -toiminnot ovat usein tilanteeseen nähden ylimitoitettuja ja rajoittavat elämää. Pakko-oireisesta häiriöstä seuraa ahdistusta sekä henkilölle itselleen, että hänen läheisilleen. Suurimmalla osalla pakko-oireisesta häiriöstä kärsivistä esiintyy sekä pakkoajatuksia että -toimintoja. Oireet voivat kuitenkin painottua enemmän toiseen näistä tai olla puhtaasti pakkoajatuksia.

Yleisimmin pakko-oireinen häiriö puhkeaa murrosiässä tai nuoressa aikuisuudessa, vaikkakin se voi alkaa myös aiemmin tai myöhemmin elämän aikana. Puhkeamiseen vaikuttavat perintötekijät ja kuormittavat elämäntapahtumat. Pakko-oireinen häiriö saattaa puhjeta naiselle esimerkiksi raskauden ja synnytyksen aikana. Oireilun taustalla on aivojen serotoniini- ja dopamiinivälitteisten toimintojen häiriö. Pakko-oireinen häiriö lisää alttiutta sairastua myös masennukseen tai syömishäiriöön sekä lisää riskiä päihteiden väärinkäyttöön.

Pakko-oireisen häiriön oireet

Pakko-oireisessa häiriössä oireiden esiintyminen voi olla jatkuvaa tai jaksottaista. Oireet haittaavat arkipäiväistä elämää, heikentävät toimintakykyä, vievät runsaasi aikaa ja energiaa sekä aiheuttavat merkittävää ahdistusta. Etenkin pelot pakkoajatusten taustalla ovat kohtuuttoman suuria. Oireiden voimakkuus ja itsepintaisuus erottavat pakko-oireisen häiriön samankaltaisista ajatuksista, joita useimmat meistä kokevat aika-ajoin. Pahimmillaan pakko-oireinen häiriö voi olla hyvin rajoittava häiriö, joka valtaa lähes koko ihmisen valveillaoloajan ja voi johtaa työkyvyttömyyteen.

Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä henkilö ei kykene itse hallitsemaan oireitaan tai muuttamaan käyttäytymistään ilman tukea. Henkilö tunnistaa ajatusten ja toimintojen irrationaalisuuden ja haluaa päästä ahdistusta laukaisevista oireistaan eroon. Oireiden toistuvuus ja oireisiin liittyvät pelot voivat kuitenkin saada ihmisen kehälle, jossa hän kyseenalaistaa itseään ja ajatuksiaan peläten niiden olevan totta. Elämänmuutokset, kuormittavat tekijät ja stressi voimistavat pakko-oireisen häiriön oireita. Oireet aiheuttavat usein ihmiselle itselleen häpeää, minkä vuoksi hänen hoitoon hakeutumisensa voi merkittävästi pitkittyä.