Autismikirjo

Autismikirjon häiriöillä tarkoitetaan lapsuudessa alkavia kehityksellisiä neuropsykiatrisia häiriöitä, jotka oireilevat moninaisesti ja yksilöllisesti. Yhteisiä piirteitä autismikirjoon kuuluville ihmisille ovat vaikeudet sosiaalisessa kanssakäymisessä ja kommunikaatiossa, aistitoiminnan poikkeavuudet, toiminnanohjauksen vaikeudet sekä taipumus kuormittua helposti. Autismikirjoon kuuluva ihminen hahmottaa maailmaa laaja-alaisesti eri tavalla johtuen poikkeavuuksista aivojen toiminnassa. Autismikirjon häiriöiden taustalla on geneettisiä ja fysiologisia tekijöitä, mutta niiden kehittymiseen vaikuttavia biologisia mekanismeja ei vielä tarkkaan tunneta.

Autismikirjon häiriöitä esiintyy noin yhdellä prosentilla väestöstä ja ne ovat neljä kertaa yleisempiä pojilla ja miehillä. Tilastoja todennäköisesti kuitenkin vääristää tyttöjen alidiagnosointi. Autismikirjon häiriöt tavallisesti havaitaan jo varhaislapsuudessa ja niille tyypilliset piirteet säilyvät vanhuuteen saakka. Diagnoosi voidaan tehdä myös aikuisiällä, jos voidaan osoittaa, että piirteitä on esiintynyt jo lapsuudessa.

Miten autismikirjon häiriöt ilmenevät?

Autismikirjon häiriöt eroteltiin ennen omiksi diagnooseikseen (esimerkiksi Aspergerin oireyhtymä ja autistinen häiriö), mutta nykytiedon mukaan niiden katsotaan muodostavan jatkumon, jolla esiintyy monia erilaisia piirteitä, jotka voivat erota niin tyypiltään kuin vakavuudeltaan.

Autismikirjon häiriöt ilmenevät erityisesti sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät poikkeavuudet voivat näkyä puutteina vastavuoroisuudessa, mikä voi ilmetä esimerkiksi vaikeuksina lähestyä muita ihmisiä, ylläpitää keskustelua tai jakaa omia tunteita ja mielenkiinnonkohteita muiden kanssa. Autismikirjoon kuuluvalla on myös usein vaikeuksia tulkita muiden ihmisten tunteita, ajatuksia ja aikomuksia ja hänelle voi olla epäselvää miten eri arjen sosiaalisissa tilanteissa tulisi toimia. Usein läheisten sosiaalisten suhteiden luominen ja ylläpitäminen tuottavat hankaluuksia.

Autismikirjoon kuuluvalla henkilöllä esiintyy usein myös poikkeavuuksia kommunikaatiossa. Henkilön puhe voi olla esimerkiksi hyvin muodollista, sisältää paljon tilanteeseen sopimattomia sivistyssanoja tai se voi olla intonaatioltaan ja rytmiltään epätavallista. Myös ei-verbaalinen kommunikaatio on usein poikkeavaa: autismikirjoon kuuluva saattaa esimerkiksi vältellä katsekontaktia tai hänen käyttämänsä ilmeet ja eleet voivat olla rajoittuneita.

Vuorovaikutukseen liittyvien poikkeavuuksien lisäksi autismikirjoon kuuluvalla esiintyy yleensä myös toiminnanohjauksen hankaluuksia. Tyypillistä on suuri tarve ylläpitää ja pysyä omissa rutiineissa. Rutiineista poikkeaminen ja pienetkin muutokset arjessa aiheuttavat tällöin äärimmäistä ahdistuneisuutta ja uusien toimintamallien oppiminen on kuormittavaa. Autismikirjoon kuuluvan henkilön kiinnostuksenkohteet saattavat olla hyvin rajoittuneita ja kohteiltaan poikkeavia. Tavallisia ovat myös aistipoikkeavuudet, esimerkiksi ääni- ja tuntoherkkyys.  

Autismikirjon häiriöihin liittyy myös usein monia positiivisia puolia, kuten poikkeuksellisen hyvä keskittymiskyky, hyvä oikeudentaju sekä lisääntynyt kyky havaita yksityiskohtia.

Autismikirjon häiriöiden kuntoutus

Autismikirjon häiriöitä ei ole mahdollista parantaa, mutta niiden oireiden aiheuttamaa haittaa voidaan lievittää. Autismikirjon ihmiset eroavat paljon siinä, kuinka paljon terveydenhuollon tukea he tarvitsevat: jotkut eivät kykene arkisiin perustoimintoihin ilman tukea, kun taas toiset tarvitsevat sitä tuskin ollenkaan. Terveydenhuollon tuki on useimmiten kuitenkin tarpeen, sillä autismikirjoon kuuluvilla on suurempi riski sairastua esimerkiksi masennukseen, pakko-oireiseen häiriöön ja ahdistuneisuushäiriöihin.

Jos epäilet, että lapsesi, tai sinä itse, kuulutte autismikirjoon ja haluat asiaan tukea tai neuvontaa hoitoon hakeutumisessa, voit soittaa asiantuntijallemme alla olevaan numeroon.