Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD)

Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) syntyy poikkeuksellisen uhkaavista tai järkyttävistä tapahtumista, jotka aiheuttaisivat ahdistusta kenelle tahansa. Koska kaikilla ihmisillä on erilaiset valmiudet käsitellä uhkia sekä niistä aiheutuvaa pelkoa ja stressiä, kaikille ei kehity traumaperäistä stressihäiriötä traumaattisen kokemuksen jälkeen. Kaikkein korkein riski traumaperäisen stressihäiriön kehittymiselle on tilanteissa, joissa henkilön koskemattomuutta on vahingoitettu fyysisesti tai seksuaalisesti.

Aina traumaperäiseen stressihäiriöön ei kuitenkaan liity vahingoittumista. Pelkkä vahingoittumisen uhka tai sijaistraumatisoituminen voivat riittää laukaisevaksi tekijäksi. Sijaistraumatisoitumisella viitataan tilanteeseen, jossa henkilö kuulee yksityiskohtaisesti toiselle ihmiselle tapahtuneesta traumaattisesta kokemuksesta. Erityisesti esimerkiksi terveydenhuollon henkilöstö ja poliisit ovat riskissä sijaistraumatisoitumiselle.

Oireet

Traumaperäisen stressihäiriön oireet tiivistyvät toistuviin ajatuksiin traumaattisesta tapahtumasta, välttelykäyttäytymiseen sekä reaktiivisuuden ja mielialan muutoksiin. Oireet alkavat tyypillisesti melko pian traumaattisen tapahtuman jälkeen, mutta toisinaan oireiden puhkeamisessa voi mennä jopa vuosia. Oireet voivat esiintyä sekä yhtäjaksoisesti että aaltoilevasti, jolloin ihminen kokee vuoroin parempia ja haastavampia aikoja oireilussaan. Traumaperäisen stressihäiriön oireet ovat sellaisia, joita ihmiset voivat kokea traumaattisen tilanteen jälkeen, vaikkei heille kehittyisikään traumaperäistä stressihäiriötä. Tällöin oireet kuitenkin laantuvat hiljalleen ajan kuluessa, eikä oireista synny yhtä merkittävää kuormitusta ja toimintakyvyn heikentymistä.

Toistuvat muistikuvat tai aistikokemukset

Toistuvat ajatukset traumaattisesta tapahtumasta ovat stressaavia takaumia sekä mieli- ja muistikuvia, jotka saattavat tuntua hyvinkin todellisilta ja palauttaa ihmisen traumaattiseen kokemukseen. Ajatusten lisäksi voi esiintyä myös aistikokemuksia, jolloin ihminen voi kokea fyysisiä oireita, kuten hikoilua, kipeyden tunnetta ja kipuja.

Välttely

Koska traumaattinen kokemus on tuskallinen ja sen käsittely on haastavaa, traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä henkilö saattaa pyrkiä välttelemään tilanteita, paikkoja, ihmisiä tai asioita, jotka muistuttavat häntä kokemastaan traumasta. Myös avun hakeminen voi viivästyä, mikäli henkilö välttää aiheesta puhumista. On tyypillistä, että trauman kokenut pyrkii unohtamaan tapahtuneen tai syrjäyttää siihen liittyviä ajatuksia täyttämällä mielensä kaikella muulla. Samaa tukahduttamista voi tapahtua myös tunteille, jolloin ihminen sulkee negatiivisten tunteiden lisäksi positiiviset tunteensakin pois, ajatellen, että on parempi olla tuntematta mitään kuin tuntea paha olo, joka traumasta nousee.

Negatiiviset tunteet

Negatiiviset tunteet trauman jälkeen ovat normaaleja, mutta raskaita ihmiselle itselleen. Tunteissa saattaa ilmetä vihaa, pelkoa, häpeää, surua ja syyllisyyttä. Traumaattisen kokemuksen jälkeen ihminen voi olla kyvytön muistamaan tapahtunutta tai osia siitä. Hän saattaa syyttää itseään tapahtuneesta ja uskomukset itsen osallisuudesta tai tapahtuneen syistä voivat olla vääristyneitä. Vaikeiden tunteiden keskellä traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä saattaa menettää kiinnostuksensa myös asioihin, jotka ennen tuottivat mielihyvää. Traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivä saattaa tuntea olonsa muista ihmisistä irralliseksi ja yksinäiseksi kokemuksensa kanssa.

Reaktiivisuuden muutokset

Reaktiivisuuden muutokset trauman jälkeen näkyvät säikkymisenä ja jatkuvana tai tietyissä tilanteissa esiintyvänä varuillaanolona. Tapahtuneesta muistuttavat tai äkilliset asiat, kuten kovat äänet, saattavat laukaista reaktion, jossa traumatisoitunut palaa mielessään traumakokemukseen ja voi siten reagoida todelliseen tilanteeseen nähden liiallisella voimakkuudella. Ihminen saattaa olla ärtynyt ja paha olo saattaa näkyä vihanpurkauksina. Hän saattaa myös käyttäytyä uhkarohkeasti tai osallistua toimintaan, joka on hänelle itselleen vahingollista. Esimerkiksi päihteiden väärinkäyttö saattaa olla henkilön tapa tukahduttaa pahaa oloaan parempien käsittelykeinojen puuttuessa. Lisäksi traumaperäiseen stressihäiriöön liittyy uniongelmia, painajaisia sekä vaikeuksia keskittymisessä ja rentoutumisessa. Häiriöön voi liittyä myös masennusta, ahdistusta ja erilaisia pelkotiloja eli fobioita.

Traumaperäinen stressihäiriö lapsella

Niin traumakokemuksia kuin traumaperäistä stressihäiriötäkin esiintyy kaikenikäisillä ihmisillä. Lapsilla oireet voivat olla pitkälti samankaltaisia kuin aikuisillakin, jolloin oireina esiintyy esimerkiksi painajaisia, uniongelmia, selittämättömiä fyysisiä oireita, kuten päänsärkyä ja vatsakipuja sekä kiinnostuksen katoamista aiemmin mielenkiintoa herättäneisiin asioihin. Lapsi voi olla pelokas ja itkuinen tai hänellä saattaa esiintyä käytösongelmia. Myös traumaattisen kokemuksen toistaminen leikeissä on lapsille tyypillinen tapa yrittää käsitellä tapahtunutta.

Apua ja tukea

Mikäli koet haasteita omassa jaksamisessasi ja hyvinvoinnissasi, voit tutustua traumaperäisen stressihäiriön hoitoon ja ottaa yhteyttä asiantuntijoihimme sinulle soveltuvan avun löytämiseksi.