ADHD

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö. Sen ydinoireita ovat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Oireet aiheuttavat haittaa yksilölle ja vaikeuttavat esimerkiksi opinnoissa ja töissä suoriutumista. ADHD on havaittavissa jo lapsuudessa ja se usein jatkuu eriasteisena läpi elämän. Osalla oireet lievittyvät iän myötä, kun taas osalla ne jatkuvat tai voivat hankaloituakin.

ADHD:n kehittymisen syitä ei tarkkaan tunneta, mutta tutkimuksissa sen on todettu olevan vahvasti perinnöllinen häiriö. Myös joidenkin ympäristötekijöiden, kuten äidin raskaudenaikaisen tupakoinnin tai alkoholin käytön sekä lapsen varhaislapsuudessa koettujen vakavien kaltoinkohtelukokemusten, on joissain tutkimuksissa todettu nostavan todennäköisyyttä häiriön kehittymiselle.

ADHD:n yleisyys

ADHD:n yleisyys lapsilla on 4-7 prosenttia. Häiriö on huomattavasti yleisempi pojilla ja miehillä, mutta tilastoja todennäköisesti vääristää häiriön heikko tunnistaminen tytöillä ja naisilla. Yleisimmin ADHD-diagnoosi tehdään lapsuudessa, mutta diagnoosi on mahdollista saada myös aikuisiällä. Tällöin kuitenkin kriteerinä on, että oireita on esiintynyt jo lapsuusiässä. Aikuisilla ADHD:n yleisyys on 2-3 prosenttia.

ADHD:n oireet ja diagnosointi

ADHD ilmenee aina yksilöllisesti. Joillakin voi korostua tarkkaamattomuus, kun taas toisilla yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Tarkkamattomuus voi ilmetä esimerkiksi keskittymiskyvyn ongelmina ja häiriöherkkyytenä, huolimattomuutena, vaikeutena kiinnittää tarkkaavuutta yksityiskohtiin tai seurata ohjeita, vaikeuksina suorittaa tehtäviä loppuun ja asioiden toistuvana unohteluna. Tarkkaamattomuusoireiden takia ADHD-oireinen voi vältellä tai inhota keskittymistä vaativia tehtäviä.

Yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireita ovat taas muun muassa levoton pakonomainen liikkuminen (esimerkiksi käsien ja jalkojen liikuttelu tai kiemurtelu), vaikeudet odottaa omaa vuoroa, yletön puhuminen, levottomuuden tunteet ja kyvyttömyys osallistua vapaa-ajan toimiin rauhallisesti. Impulsiivisuudesta voi myös kertoa poistuminen paikalta tilanteissa, joissa edellytetään paikallaan oloa, vastaaminen kysymyksiin ennen kuin ne on esitetty tai toistuva tuppautuminen muiden seuraan.

Häiriön diagnosoimiseen vaaditaan, että oireet ovat kestäneet vähintään kuusi kuukautta kehitystasoon nähden poikkeavina ja että ne aiheuttavat haittaa yksilön arkielämässä pärjäämiselle. ADHD-oireisella esiintyy yleensä vaikeuksia monilla eri elämän osa-alueilla, kuten opinnoissa, töissä tai ihmissuhteissa. Tavallista on myös, että hoitamattoman ADHD:n kanssa esiintyy samanaikaisesti muita psykiatrisia ongelmia ja sairauksia, kuten masennusta ja ahdistuneisuushäiriötä, sekä itsetunto-ongelmia ja päihdehäiriöitä.

ADHD:n hoito

ADHD:n hoidon tavoitteena on lievittää oireiden aiheuttamaa haittaa ja parantaa arjen toimintakykyä. Hoito suunnitellaan aina yksilöllisesti ja siinä voidaan hyödyntää monenlaisia hoitomuotoja, kuten ADHD-oireiseen tai hänen ympäristöön kohdistuvia tukitoimia tai psykososiaalisia hoitomuotoja, esimerkiksi käyttäytymishoitoa tai psykoterapiaa. Jos ei-lääkkeelliset hoitomuodot eivät tehoa, voidaan hoidossa hyödyntää myös ADHD-lääkitystä.

Jos lapsellasi tai sinulla itselläsi esiintyy ADHD-oireilua ja tarvitset asiaan tukea tai neuvontaa hoitoon hakeutumisessa, älä epäröi ottaa yhteyttä asiantuntijaamme alla olevaan numeroon.