Tarkkaavuuden ja keskittymisen vaikeudet ovat satunnaisesti varsin yleisiä meillä kaikilla. Pitkäkestoisina ja elämää haittaavina ne voivat kuitenkin joskus olla merkki ADHD:sta eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöstä. ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka oireet ovat havaittavissa jo lapsuudessa. Häiriön ydinoireita ovat arkielämää selvästi hankaloittavat tarkkaamattomuus, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus.
Vaikka tyypillisesti ADHD diagnosoidaankin jo lapsuudessa, on mahdollista, että sitä ei ole vielä tuolloin tunnistettu ja oireet ovat alkaneet selvemmin haitata toimintakykyä vasta aikuisiällä. On arvioitu, että häiriö on erityisesti tytöillä alidiagnosoitu, mistä johtuen on mahdollista, että monella naisella on diagnosoimaton ADHD. Diagnoosi on mahdollista saada myös aikuisiällä, mutta tällöin vaatimuksena kuitenkin on, että oireita on esiintynyt jo lapsuudessa.
Aikuisiän ADHD:n erityispiirteitä
Tyypillisesti ADHD-oireilu muuttaa muotoaan lapsuuden ja aikuisuuden välillä ja oireita on helpompi kontrolloida aikuisiällä. Tavallista esimerkiksi on, että lapsuudessa ulospäin näkynyt ylivilkkaus muuttuu sisäisiksi levottomuuden tunteiksi. Impulsiivisuus voi taas aikuisiällä näkyä lisääntyneenä riskinottona esimerkiksi liikenteessä tai ihmissuhteissa. Tarkkaamattomuusoireet voivat johtaa aikuisella töissä tai opinnoissa alisuoriutumiseen tai uupumiseen. Vaikka tyypillisesti ADHD-oireet lievittyvät lapsuudesta aikuisuuteen, voivat ne myös pahentua ikääntyessä, sillä aikuisikä tuo mukanaan toiminnanohjauksen kannalta haasteellisempia tilanteita ja olosuhteita.
ADHD:n diagnosointi aikuisiällä
ADHD:n diagnosoimisesta vastaa usein moniammatillinen työryhmä, johon lääkärin (useimmiten psykiatrian erikoislääkäri) lisäksi voi kuulua muun muassa psykiatrinen sairaanhoitaja ja neuropsykologi. Diagnoosi on mahdollista saada niin julkiselta kuin yksityiseltä puolelta.
Diagnostiikassa tyypillisesti hyödynnetään haastattelua, kyselyitä ja erilaisia neuropsykologisia testejä. Haastatteluissa paneudutaan erityisesti henkilön kehityshistoriaan sekä nykyhetken että lapsuudessa esiintyneiden oireiden kartoittamiseen. Yleensä pyritään myös haastattelemaan henkilön lapsuuden lähipiiriä, kuten vanhempia. Lapsuudessa esiintyneiden oireiden varmistamisessa voidaan hyödyntää myös esimerkiksi henkilön aiempia sairauskertomuksia tai koulutodistuksia. Kyselylomakkeilla ja neuropsykologisilla testeillä kartoitetaan oireiden laajuutta ja haittaa toimintakyvylle.
Lääkärin tekemät laajemmat tutkimukset ovat myös usein tarpeen, jotta voidaan sulkea pois mahdolliset muut vastaavaa oireilua aiheuttavat tekijät ja liitännäishäiriöt, kuten masennuksen ja uni– ja päihdeongelmat.
Jos epäilet, että sinulla on ADHD ja tarvitset asiaan keskusteluapua tai neuvontaa hoitoon hakeutumisessa, älä epäröi soittaa asiantuntijallamme alla olevaan numeroon.
Mindepuhelimeen vastaavat aina terveydenalan ammattilaiset