Ahdistuksen biologinen perusta – mistä ahdistus johtuu?

Ahdistuksen tunne on osa tavallista elämää. Sen tehtävänä on pitää meidät valmiustilassa mahdollisia uhkia ja vaaroja varten. Pieninä määrinä sillä on siis paikkansa tunne-elämässämme. Mitä aivoissa ja kehossa tapahtuu, kun koemme ahdistusta? Onko tavallisen ahdistuksen ja ahdistuneisuushäiriön välillä eroavaisuuksia kehon mekanismeissa? Millaisia vaikutuksia pitkäkestoisella ahdistuneisuudella on terveyteemme?

Ahdistus ja autonominen hermosto

Ahdistuksen syntyyn vaikuttaa erityisesti elimistön autonominen hermosto. Autonominen hermosto voidaan jakaa kehollisia toimintoja kiihdyttävään sympaattiseen hermostoon ja sen vastavoimana toimivaan rauhoittavaan parasympaattiseen hermostoon.

Kun kohtaamme tai ajattelemme jotain mahdollisesti uhkaavaa, aivojen tunteista vastaava limbinen järjestelmä aktivoi kehon hälytystilasta vastaavan sympaattisen hermoston. Aktivoituminen saa aikaan kehon taistele tai pakene -reaktion, mikä näkyy esimerkiksi kohonneena sydämen sykkeen nousuna ja lihasten jännittymisenä. Aivomme tulkitsevat kehon ylivirittyneisyyden tilan merkkinä ympäristön vaarallisuudesta, ja tällöin herää ahdistukselle tyypilliset pelokkuuden ja huolestuneisuuden tunteet.

Ahdistuneisuushäiriöiden biologiset mekanismit

Kun tavallinen ahdistus yleistyy ja muuttuu ahdistuneisuushäiriöksi, esiintyy yleensä keskushermoston toiminnassa erilaisia muutoksia. Tutkimuksissa on todettu, että usein ahdistuneisuushäiriöstä kärsivillä sympaattinen hermosto käy jatkuvasti pienillä ylikierroksilla, mikä aiheuttaa ahdistukselle tyypillisen ylivireän ja jännittyneen olotilan. Hermoston stressireaktio taas nostaa stressihormoni kortisolin tasoja kehossa.

Myös aivojen kemiallisesta viestinvälityksestä vastaavassa välittäjäainejärjestelmässä esiintyy usein poikkeavuuksia. Tiettyjen välittäjäaineiden, kuten serotoniinin, GABAn ja noradrenaliinin, välinen kemiallinen epätasapaino näyttäisi olevan yhteydessä pitkittyneeseen ahdistuneisuuteen. Välittäjäaineiden epätasapainoa on mahdollista tasoittaa psyykenlääkkeillä, joiden avulla ahdistuneisuusoireilu usein lievittyy.

Miten pitkäkestoinen ahdistus vaikuttaa terveyteemme?

Kun ahdistus on liiallista ja jatkuu pitkään, kortisolin määrä elimistössä alkaa usein kohota. Jatkuvasti koholla olevat kortisolitasot rasittavat elimistöä ja lisäävät riskiä sairastua esimerkiksi sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen sekä uni- ja muistihäiriöihin.

Ahdistuneisuuteen löytyy monia tehokkaita hoitomuotoja, joista yleisimmin käytetään psykoterapiaa ja lääkehoitoa. Ahdistuksen tunnetta on mahdollista myös lievittää itse esimerkiksi aktivoimalla rauhoittavaa parasympaattista hermostoa erilaisten hengitysharjoitusten avulla.

Jos omaehtoiset keinot eivät riitä, voi oireiluun hakea apua ammattilaiselta. Jos sinua mietityttää oma mielenterveytesi ja tarvitset pikaista keskusteluapua, soita asiantuntijallemme alla olevaan numeroon.