Q&A: Mikä sinua huolestuttaa?

Olemme saaneet kommentteja asioista, jotka tässä hetkessä huolestuttavat. Näihin huoliin asiantuntijamme ovat antaneet omia vastauksia.

Q: Muutokset. Kuinka voisi suhtautua elämän muutoksiin positiivisemmin ja miksi muutokset sattuu?

A: Muutokset omassa elämässä ovat usein vaikeita. Koska ihmiset saavat turvaa tuttuudesta ja rutiineista, ovat muutokset, jotka haastavat tätä asetelmaa, usein jännittäviä tai pelottavia. On siis hyvin tavallista, että muutos voi aiheuttaa sinussa negatiivisia ajatuksia, stressiä tai ahdistusta, jopa silloin kun kyseessä on positiivinen muutos. Muutos yhdellä elämän osa-alueella aiheuttaa usein myös muutoksia laajemminkin omassa elämässä ja näiden ennakointi tai hyväksyminen voi tuntua haastavalta. Toisinaan kaipaamme muutosta ja toisinaan muutokset lähtevät itsestämme, kun taas joskus meillä ei ole kontrollia asioihin, jotka ympärillämme muuttuvat. Näin ollen erilaisilla muutoksilla on yksilöstä riippuen erilaisia vaikutuksia.

Suhtautuessamme negatiivisesti asioihin meillä on taipumus uppoutua joukkoon ”mitä jos” -kysymyksiä. Muutosten kohdalla saatat esimerkiksi keskittyä kuvitteellisiin seurauksiin siitä, mitä huonoa uusi tilanne voi mukanaan tuoda. Tällainen märehtiminen on kuluttavaa ja lisää jo ennestään kohonneita stressitasoja. Ajattelun muuttaminen negatiivissävytteisestä positiivisemmaksi tapahtuu vähitellen ja vaatii harjoitusta. On tärkeää opetella tunnistamaan omat negatiiviset ajatukset, jotta niiden ilmetessä voi alkaa palauttamaan itsensä nykyhetkeen ja suuntaamaan ajatuksensa positiiviseen. Mitä kaikkea hyvää muutoksesta voi seurata? Mikä kaikki itsellesi tärkeä pysyy ennallaan muutoksesta huolimatta? Muutoksiin liittyvää stressiä voit pyrkiä säätelemään pitämällä kiinni tietyistä rutiineista. Voit esimerkiksi toistaa aina tietyn iltarutiinin tai ajoittaa tietyt asiat, kuten ruokailun tiettyihin aikoihin päivää, jolloin arki muutoksen keskellä tuntuu hallittavammalta. Aiheesta voit lukea lisää täältä.

Q: Entinen iloinen ja sosiaalinen nuori sai masennuksen ja oli itsetuhoinen, jonka vuoksi kävi osastohoitojaksolla. Nyt lääkitys auttanut mutta nuori muuttunut siten että on vain yksin ja tekee palapelejä. Vaikeaa katsoa sivusta, kun elämä menee ohi eikä osaa auttaa.

A: Kun läheinen masentuu, on tilanteessa oma olo usein voimaton. Onkin hyvin ymmärrettävää, ettet tiedä, kuinka nuorta voisit auttaa. On kuitenkin hyvä kuulla, että olette saaneet ulkopuolista apua tilanteeseenne. Tyypillisesti masentunut eristäytyy muista ihmisistä ja toipuminen vie aikaa. Parhaiten nuorta pystyt auttamaan olemalla läsnä hänen elämässään. Voit kysyä nuoren voinnista ja jaksamisesta ja osoittaa siten kiinnostusta häntä ja hänen vointiaan kohtaan. Mikäli nuori kertoo sinulle asioistaan, on tärkeää ottaa kerrottu tuomitsematta ja kyseenalaistamatta vastaan. Sinun ei tarvitse olla hänen hoitokontaktinsa, eikä siten osata tarjota valmiita ratkaisuja. Mikäli nuori taas ei halua puhua, on kuitenkin tärkeää kunnioittaa tätä toivetta. Jo se, että osoitat kiinnostusta ja olet saatavilla tarvittaessa osoittaa nuorelle, että olet hänen tukenaan.

Toinen tärkeä asia on, että huolehdit omasta jaksamisestasi. Läheisen masennus voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita ja tilanne saa tuntua sinusta myös kuormittavalta. Vaikka toisella on paha olla, sinulla on kuitenkin myös oikeus tehdä itsellesi mukavia asioita ja tuntea positiivisia tunteita. Kun huolehdit omasta jaksamisestasi, pystyt parhaiten olemaan läsnä ja tukena nuoren sitä tarvitessa. Muista, että voit myös hakea itsellesi ulkopuolista apua, mikäli huomaat omassa mielialassasi tai jaksamisessasi muutoksia.

Q: Opin tietämään, että käytökseni johtuu läheisriippuvaisuudesta. Miten lähteä purkamaan asiaa ja kehittämään itseään pois riippuvaisuudesta?

A: Olet ottanut jo suuren askeleen, kun olet tiedostanut läheisriippuvaisuuden itsessäsi, ja on hienoa, että haluat pyrkiä kehittämään itseäsi asian suhteen. Läheisriippuvuudessa huomio keskittyy jonkun toisen elämään oman elämän sijaan ja riippuvuus toimii suojakilpenä hylätyksi tulemista vastaan. Usein läheisriippuvaisuuden taustalla on varhaisessa vuorovaikutuksessa tapahtunutta vaille jäämistä, joka on saattanut aiheuttaa kokemuksia omasta riittämättömyydestä. Läheisriippuvainen on oppinut jättämään omat tarpeensa huomiotta ja määrittämään itsensä muiden kautta. Ihmissuhteissa läheisriippuvuus ilmenee esimerkiksi valta-asemien epätasa-arvoisuutena, omien rajojen huomioimattomuutena ja jatkuvana valppautena toisen tunteita kohtaan sekä ahdistuksen, avuttomuuden ja yksinäisyyden tunteina. Läheisriippuvuuteen liittyy usein myös heikko itseluottamus ja itsetunto.

Koska läheisriippuvuus on opittu ajattelumalli, voi siitä opetella myös pois. Muista kuitenkin, ettei muutos todennäköisesti tapahdu nopeasti vaan vaatii pitkällistä työstöä ja armollisuutta itseä kohtaan. Olennaista läheisriippuvuuden työstämisessä on omien rajojen ja tarpeiden tunnistaminen. Voit aloittaa hahmottelemalla itsellesi sitä, kuinka läheisriippuvuus juuri sinulla itselläsi ilmenee. Oppiessasi tunnistamaan tähän liittyvät ajattelu- ja käyttäytymiskaavat, on niihin helpompi tarttua heti niiden ilmetessä. Voit jatkaa myös tutkimalla omia pelkojasi. Mitä tunteita sinulle herää ajatuksesta, että toimisit tilanteessa toisin? Mikä estää sinua? Koska malli ihmissuhteissa toimimisesta opitaan jo lapsuudessa, on hyvä myös pohtia omia varhaisia ihmissuhteita itselle läheisten aikuisten, kuten omien vanhempien kanssa. Millaisia nämä suhteet ovat olleet? Olisitko kaivannut jotain, mitä et ole kuitenkaan syystä tai toisesta saanut?

Läheisriippuvuuden vuoksi saattaa käsitys omasta identiteetistä olla epäselkeä. Jotta voisit opetella vetämään rajoja, on tärkeää tunnistaa, millainen ihminen olet erillään toisesta ihmisestä. Mikä juuri sinulle itsellesi on tärkeää? Mitä sinä tarvitset? Miltä sinusta tuntuu? Rajojen asettamiseen kuuluu se, että opettelee miellyttämisen sijaan sanomaan ei, mutta myös se, että opettelee ottamaan apua vastaan. Molemmat näistä saattavat tuntua epämiellyttäviltä ja pelottavilta asioilta, mikäli olet pitkään elänyt muiden ehdoilla, sillä ilmaisemalla omat tarpeesi osoitat toisille myös haavoittuvuutesi. Voit aloittaa tämän kuitenkin pienin askelin omia ja toisten rajoja kunnioittaen. Mikäli läheisriippuvuuden työstäminen tuntuu haastavalta yksin, on hyvä kääntyä ulkopuolisen henkilön puoleen. Mindepuhelimesta löydät tukea tilanteeseesi ja asiantuntijamme auttavat sinua oikean avun löytymisessä.

Q: Minua huolestuttaa se, kuinka kauan jaksan ja se kuinka hankala on saada apua mielenterveys asioihin. Se kun oma pää hokee, että en pysty enää korjaamaan asioita ja voimat on aivan loppu. Voimat on myös niin loppu, etten jaksa edes hakea apua, kun tiedän ettei sitä saa heti. Avun hakeminen söisi vaan viimeisetkin voimavarat.

A: Kun omat voimavarat ovat vähissä, on avun hakeminen usein haastavaa. Tilanteesi kuulostaa kuitenkin siltä, että olisi tärkeää, että saisit ulkopuolista tukea tilanteesi selvittelyksi. Pitkään jatkunut uupuminen tai paha olo saa aikaan sen, että ajattelu kaventuu ja on ymmärrettävää, että tässä hetkessä oma tilanteesi tuntuu siltä, ettei mitään ole enää tehtävissä sen korjaamiseksi. Ulkopuolinen apu onkin avainasemassa näistä ajatuskierteistä pois pääsemiseen ja uusien näkökulmien löytämiseen. Onko sinulla turvallista ja läheistä henkilöä, jonka kanssa olet voinut keskustella tilanteestasi? Voisiko tämä henkilö auttaa sinua avun hakemisessa? Kynnys ottaa yhteyttä voi tuntua haastavalta, mutta apua on saatavilla ja jo ensimmäinen yhteydenotto voi helpottaa jaksamistasi, kun joku muukin kuin sinä, ottaa tilanteestasi kiinni. Sinä tai läheisesi voitte olla yhteydessä Mindepuhelimeen tai tilanteestasi riippuen hyvinvointialueesi neuvontaan, työterveyteen tai opiskeluterveydenhuoltoon avun löytämiseksi.

Q: Minulla on suhteellisen kova masennus päälläni ja se on kestänyt 2014 vuodesta asti ollut kun rakas veljeni kuoli ja siitä en vaan ole päässyt yli. Ja surutyötkin on ihan kesken asiantuntijoiden mielestä. On monesti itsetuhoisia ajatuksia mielessä yms. Ja lisäksi tähän pitkä aikainen sairauteni mitä ei tiedetä mitä on ja meinaavat että on hermosärkyä. Hermoratatutkimuksia on tehty jo kaksi ja mitään niissäkään ei ole ollut. Ja minulla alkaa olemaan ihan oikeasti voimat loppu koko asiaan. Jumitan kotona melkein vallan, kun ei vaan kiinnosta mikään ja ihan voimaton olo kaikin puolin muutenkin. Olisi jo niin ihanaa, kun saisin apua jostakin. Jopa itse pelkään, että milloin tulee viimeinen piste, että itselleni teen jotain kun olo on vaan niin kamala ja kivut ja säryt rassaavat hermoja lisää koko ajan. Ja paras lempi laulajanikin lopettaa mikä minua surettaa myös koska se on ollut minun voimanlähde. Kun tietää, että ei tule pääsemään pitkään aikaan edes Anttia keikoille katsomaan, niin ihan oikeasti tarvitsisin apua oikeasti. Kun täällä ei tunnu mitään tapahtuvan tai auttavan ja olen aivan yksin näitten kipujeni ja mielialani kanssa. Ja tuntuu että mikään lääke ei auta. Ja iän kaikkinen rahahuolikin on päin prinkkalaa ja kaikki laskut ja kirjeet mitkä on minun nimissä, niin tosi haaste edes avata niitä joten ulosotossakin on paljon varmaan en edes tiedä. Mutta elämä tuntuu, että ei se ole enää edes elämisen arvoista. Joten siis ihan oikeasti olen avun tarpeessa.

A: Sinulla on elämässäsi selvästi paljon erilaisia kuormittavia tekijöitä, jotka haastavat arjen jaksamistasi. Kun kipu pitkittyy, se kuormittaa myös henkisesti ja haasteet eri elämän osa-alueilla vaikuttavat toisiinsa. Tilanteen kanssa navigoimista hankaloittaa myös se, mikäli eri hoitotahot ovat siroteltu erilleen. Mainitset, että ainakin kipuasioissa sinulla on ollut hoitokontakti. Olethan saanut muun hoidon ohella myös tietoa kivun psykologisesta hoidosta muun muassa tietoisuustaitojen avulla? Pitkään kestäneiden kipujen kanssa on myös hyvä kokeilla jaksottamista, mikä tarkoittaa kaiken arjen toiminnan jakamista lyhyempiin toiminnan jaksoihin, jotta lepoa tulee riittävästi. Kipuoireet vaikuttavat herkästi myös mielialaan ja niiden hoito tulisikin toteuttaa yhdessä. Entä oletko ollut raha-asioiden suhteen yhteydessä hyvinvointialueesi aikuissosiaalityöhön? Monenlaiset päällekkäiset kuormitustekijät vaikuttavat psyykkiseen jaksamiseen, jolloin on ymmärrettävää, että mieleen tulee myös itsetuhoisia ajatuksia. Onko sinulla läheistä ihmistä jonka puoleen kääntyä vaikeimmissa hetkissä? Muistathan ottaa yhteyttä suoraan hätäkeskukseen tai hakeutua esimerkiksi läheisen tukemana päivystykseen, mikäli olo käy täysin sietämättömäksi.

Vaikka onkin harmillista, että lempiartistisi lopettaa, on hienoa, että tunnistat musiikin tuovan sinulle jaksamista. Onneksi hänen musiikkiansa voit jatkossakin kuunnella, vaikka keikat jäävätkin pois. Ja ehkä löydät uuden artistin, jonka keikoille menemisestä saat positiivista odotusta ja kokemuksia! Musiikin lisäksi voisit miettiä muitakin mielihyvää tuottavia asioita, joiden määrää päiviin lisäämällä myös vaikeimpia olotiloja voi olla hetken helpompi kantaa.

Nyt olisi ensisijaisen tärkeää, että saisit tukea masennukseesi, surutyöhösi, kivun käsittelyyn ja taloudellisiin haasteisiisi. Mikäli sinulla on jo olemassa hoitokontakti, nosta siellä avoimesti esiin huolesi ja tarpeesi. Mikäli taas aktiivista hoitokontaktia ei kipuselvittelyjen lisäksi tällä hetkellä ole, olethan yhteydessä aiempaan hoitotahoosi tai esimerkiksi hyvinvointialueesi asiakasneuvontaan. Myös Mindepuhelimessa ammattilaiset voivat auttaa sinua löytämään oikean avun pariin.

Q: Huolenani on, että olen tuntenut käytännössä koko ikäni ahdistusta. Kuulun seksuaalivähemmistöön ja se on toki tuonut oman mausteensa ahdistuksen tueksi. Tämän lisäksi ahdistun siitä, että olen androgyynin oloinen. Kärsin siitä, että minulla on sellaiset piirteet, että minua luullaan usein pojaksi. Mieheksi tuskin on luultu koska en ole suuri kokoinen, mutta pojaksi vaikka olen jo yli 40 v. En käytä meikkiä, koska en välitä meikata, käytän naisten urheiluvaatteita tai t-paita + farkut-tyyliä, en mitenkään pyri liikkumaan tai elehtimään kuin pojat, mutta silti vain luullaan. Olipa tukka lyhyt tai pitkä niin sama juttu. Luulen että jos meikkaisin, minun tulisi meikata todella runsaasti että ”menisin läpi” naisena. Ahdistaa mennä esimerkiksi yleisiin vessoihin, kun porukka tokaisee että ”tämä on naisten vessa”. Se on ikävää koska haluaisin näyttää tavalliselta naiselta.

A: Ikävä kuulla, että sinulle on aiheutunut väärin sukupuolittamisesta ahdistusta ja epämieluisia kohtaamisia. Samaan hengen vetoon haluan kuitenkin sanoa, että on mahtavaa, kun pystyt siitä huolimatta ilmaisemaan itseäsi ja omaa persoonaasi ulkonäkösi ja pukeutumisen avulla! Ihmiset ovat eri tavoin taipuvaisia ahdistuneisuuteen, toiset enemmän kuin toiset. Lisäksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa ahdistuneisuus on tutkimusten mukaan 2,5 kertaa yleisempää kuin muussa väestössä.

Vaikka yhteiskunta hiljalleen muuttuu avoimemmaksi ja ulkonäköön liittyvät normit venyvät, esiintyy epäsensitiivistä kommentointia valitettavasti edelleen. Emme voi kontrolloida sitä, mitä muut meistä ajattelevat tai laittavatko he meidät tiettyjen asioiden vuoksi lokeroihin, joihin emme kuulu. Ei myöskään ole sinun vastuullasi opettaa muita ihmisiä, mikäli et itse niin halua. Kun joku huomauttaa sinun olevan sukupuolta, johon et kuulu, se aiheuttaa epämiellyttäviä tunteita kuten ahdistusta. Tiedosti kommentoija sitä tai ei, se on loukkaus omaa identiteettiäsi kohtaan ja silloin on ymmärrettävää kokea ahdistusta. Androgyyni tyyli ei kuitenkaan tee sinusta yhtään vähempää naista, eikä sinun tarvitse muita ihmisiä varten meikata tai pukeutua eri tavoin ”mennäksesi läpi” naisena.

Suosittelisin, että otat rauhallisen hetken ja kirjoitat itsellesi muistiin, miksi olet arvokas sellaisena kuin olet, mistä sinun arvosi ihmisenä ja naisena muodostuu, mitä vahvuuksia sinulla on ja mistä erityisesti itsessäsi pidät. Voit pyytää tähän näkemyksiä myös lähipiiriltäsi. Kiinnitä myös huomiota siihen puhutko itse itsellesi arvostavasti ja kunnioittavasti vai moittien ja mitätöiden. Mikäli huomaat tuomitsevaa sisäistä puhetta, pyri harjoittelemaan itsearvostusta ja armoa.

Pitkään jatkuva ahdistuneisuus on monella tapaa kuormittavaa, joten käännythän tarvittaessa ammattilaisen puoleen. Omaa tilannettasi voit alustavasti kartoittaa ahdistuskyselyn avulla.

Q: Uusi hallitus ja sen myötä tulevat leikkaukset.

A: On ymmärrettävää, että asiat, jotka vaikuttavat itseemme, mutta joihin meillä ei ole kontrollia, aiheuttavat ahdistusta ja pelkoa sekä lisäävät stressiä. Tällaiset asiat usein myös ohjaavat meidät märehtimiseen, jossa toistuvassa kierteessä mietimme, mikä kaikki voi uudessa tilanteessa mennä kannaltamme epäsuotuisasti. Tätä pelkoa on hyvä lähteä purkamaan sillä, että tunnistaa asiat, jotka konkreettisesti tulevaisuudessa pelottavat. Mainitsit mahdolliset leikkaukset, mutta et kertonut tarkemmin huolistasi siihen liittyen. Muuttaaksesi pelkoa hahmottomasta hieman konkreettisemmaksi, voit pyrkiä kirjaamaan ylös mahdollisia asioita tai tapahtumaketjuja, joiden pelkäät tapahtuvan, tutkia mitkä asiat puhuvat niiden toteutumisen puolesta ja vastaan, sekä miettiä omi toimintamahdollisuuksia eri tilanteissa. On mahdollista, että huolestuneisuutesi rauhoittuu, kun konkretisoit itsellesi pelon kohteet, niiden toteutumista vastaan puhuvat seikat sekä keinot niihin vaikuttamiseksi.

On tärkeää huomata, että vaikka et pysty vaikuttamaan mahdollisiin leikkauksiin, voit vaikuttaa omaan hyvinvointiisi ja jaksamiseesi. Jaa huoliasi läheistesi kanssa, mutta pyri myös irrottautumaan niistä. Mitkä asiat saavat sinut elämään hetkessä ja lataamaan akkujasi? Keskity säännöllisesti näihin positiivisiin asioihin. Voit myös miettiä, mitkä asiat ovat sellaisia, jotka elämässäsi ovat pysyviä tapahtui tulevaisuudessa mitä tahansa. Ehkä sinulla on elämässäsi henkilö, harrastus tai mielipaikka, johon voit tukeutua ja joka tuo jatkuvuuden tunnetta elämääsi. Jokin, mitä sinulta ei voi viedä muutoksen edessä pois ja joka pitää sinut luottavaisemmin tässä hetkessä. Voit lukea lisää keinoja tulevaisuudenpelon lievittämiseksi täältä.

Q: Minua on pitkään huolettanut lopullisesti oma jaksamiseni. Olin eräässä kuntoutuksessa, jossa testien mukaan minulta löytyy suuntautuneisuutta ahdistukseen. Sain muutama viikko kovan ahdistuskohtauksen ja päässä välähti vaikka mitä. Itsetuhoisia ajatuksia on ollut useamminkin.

A: Itsetuhoiset ajatukset ovat varsin yleisiä ja noin 10 prosentilla aikuisista onkin ollut viimeisen vuoden aikana itsetuhoajatuksia. Nämä voivat säikäyttää ja ne on syytä ottaa vakavasti. Onkin hyvä, että kiinnität huomiotasi omaan jaksamiseesi ja tunnistat sen, että omassa hyvinvoinnissasi on tapahtunut muutoksia. Onko elämässäsi tapahtunut joitakin suuria muutoksia tai kriisejä, jotka näitä tunteita olisivat laukaisseet, vai onko tilanne kehittynyt hiljalleen? Ahdistus voi olla hyvin vaikeasti käsiteltävä tunne ja usein ahdistus kumpuaakin muista taustalla olevista haastavista tunteista, kuten pettymyksestä, pelosta, vihasta tai surusta. 

Oman tilanteen konkreettinen hahmottelu voi auttaa löytämään näitä taustasyitä ja -tunteita. Voit yrittää kartoittaa tilannettasi esimerkiksi kirjoittamalla ja keskustelemalla luotettavan läheisen kanssa siitä, mihin elämässäsi olet tyytyväinen, mihin asioihin toivot muutosta ja mitkä asiat parantavat omaa jaksamistasi. Toisinaan mieleen voi nousta suuri kimppu asioita, joihin on mahdotonta ja tarpeetonta tarttua kerralla. Hahmotelmasi pohjalta voit kuitenkin lähteä pohtimaan sitä, mitä sellaista voit juuri tänään tehdä, joka tekee päivästäsi paremman, lisää mielihyvää tai auttaa jaksamistasi. Asiat voivat olla etenkin aluksi hyvin pieniäkin, kuten vartin kävely keväisessä auringossa tai ystävälle tekstiviestin lähettäminen. Toistuvien itsetuhoisten ajatusten ja pitkään jatkuvan ahdistuksen vuoksi on myös syytä kääntyä ammattilaisen puoleen. Ahdistuksen lievitykseen löydät lisää keinoja täältä.

Q: Vanheneminen. Olen 55-vuotias nainen ja tuntuu, että en ole enää mitään. Ammattitaitoa ja ahkeruutta kyllä arvostetaan, mutta muuten sivuutetaan. En kyllä lähde botoksi- ja kasvojenkiristystielle vain siksi, että minut otettaisiin naisena huomioon. Suru on iso ja pettymys. Tämäkö oli elämän palkka?

A: Ikääntyminen on omanlaisensa kriisi, jonka käsittely vaatii voimavaroja ja voi tuntua hämmentävältä tai turhauttavalta. Läpi elämän roolimme osana yhteiskuntaa ja lähiverkostoamme muuttuu ja muovautuu. Sama tapahtuu myös sille, kuinka näemme itsemme ja oman asemamme. Kerrot, että koet itsesi sivuutetuksi työelämän ja ahkeruutta vaativien tehtävien ulkopuolella, jolloin kuulostaa siltä, etteivät kaikki tarpeesi täyty muilla elämän osa-alueilla.

Tilanteessasi voisi olla hyödyllistä pysähtyä pohtimaan uudelleen omia arvoja ja tavoitteita. Mitkä asiat ovat sellaisia, joita haluat saavuttaa, mitkä asiat elämässä näet merkityksellisinä ja millaisena ihmisenä haluat itsesi nähdä? Usein näiden selventäminen itselle auttaa välittämään omia tarpeita myös ympärillemme, mikä lisää puolestaan tunnetta elämänhallinnasta. On hyvä, että tunnistat, ettei sinun tarvitse lähteä mihinkään tiettyyn suuntaan elämässäsi saavuttaaksesi toivomaasi huomiota. Esille nostamaasi naiseuden huomioimiseen liittyen voitkin sen sijaan lähteä pohtimaan sitä, mitä naiseus juuri sinulle tarkoittaa ja kuinka toivoisit muiden ottavan tämän huomioon. Pohdinnan tukena voit tutustua arvo- ja tavoitetyöskentelyyn täältä.

Q: Taloudellinen tilanne. Inflaatio. Korkojen nousu. Rahat ei meinaa riittää elämiseen, lomista puhumattakaan. Arjesta on tullut selviytymistä.

A: Siinä missä säästäminen on hyvä, ja talouden ollessa tiukalla, myös välttämätön asia, on jatkuva mielekkäistä asioista tinkiminen myös kuluttavaa. Taloudellisen ahdingon taustalla voi olla hyvin monia syitä, mutta mainitsemiesi asioiden vuoksi koskettaa aihepiiri yhä useampia ihmisiä. Kerrot, että arjesta on kohdallasi tullut selviytymistä. Tällaisen kokemuksen kanssa on hyvin ymmärrettävää, mikäli koet huolta, ahdistusta ja stressiä. 

On kuitenkin tärkeää, että taloudellisesta tilanteesta huolimatta, löytäisit mielekkäitä asioita arkeesi. Omassa tilanteessa navigoimista helpottaa, mikäli rahatilanteestaan on selvillä. Olethan pitänyt kirjaa tuloista ja menoista, sekä selvittänyt välttämättömiin menoihin kuukausittain kuluvan summan? Kilpailuttamalla palveluntarjoajia, kuten puhelinyhtiöitä ja vakuutuslaitoksia voi saada aikaan yllättävää säästöä kuukausittaisiin kuluihin. Onko sinun mahdollista budjetoida edes pieni summa kuukaudesta siten, että voisit käyttää sen omaan hyvinvointiisi? Joskus pienellä budjetilla eläminen vaatii mielikuvitusta, mutta vähälläkin rahan käytöllä voi löytää arkeen uusia ja palauttavia asioita, oli se sitten uusiin ympäristöihin kävelemällä tutustumista tai nyyttikestien järjestämistä ystävien kanssa. Voit myös etsiä onko kotipaikkakunnallasi tarjolla esimerkiksi ilmaisia museoita tai tapahtumia.

Mikäli taloudellinen tilanteesi tuottaa sinulle ahdistusta, stressiä tai mielialan laskua, muista, että kuntasi aikuissosiaalityö auttaa ja ohjaa tilanteen selvittämisessä. Tiukassa taloudellisessa tilanteessa voit myös pyrkiä neuvottelemaan maksuajan pidentämisestä joidenkin laskujen osalta. Oman hyvinvoinnin tukena voit tutustua myös erilaisiin rentoutumis- ja hengitysharjoituksiin täältä.

Seuraavat huolien Q&A:t julkaistaan ensi viikolla. Jos haluat voit kirjoittaa omista huolistasi täällä tai jos kaipaat asiantuntijan apua nopeasti, niin voit soittaa Mindepuhelimeen.