Varmasti meistä jokaiselle on tuttua stressi ja kuormittavat elämäntilanteet. Joskus kuormitus tulee parisuhteesta mutta myös parisuhde voi kuormittua arjen stressin keskellä. Stressaavissa hetkissä otetaan usein käyttöön ne keinot ja toimintamallit, jotka ovat itselle tuttuja esimerkiksi lapsuudesta. Riitatilanteessa saatetaan tivata kumppanilta vastauksia, vaikka toinen haluaisi vetäytyä omiin oloihinsa. Käyttäytymistämme ja toimintaamme ohjaavat lapsuudesta saadut toimintamallit, joita olemme omaksuneet vanhempiemme ja muun lähipiirin kautta. Lapsuusajan kokemukset luovat pohjaa myös kyvyille toimia aikuisiän parisuhteessa.
Ymmärtämällä oman lapsuuden toimintakulttuuria, voi ymmärtää sekä omaa että kumppanin käytösmalleja myös riitatilanteissa
Saitko vanhemmiltasi apua ja huomiota, kun sitä tarvitsit? Pystyitkö tukeutumaan vanhempiisi kohdatessasi haasteita? Muistatko olleesi lapsena onnellinen ja tehneesi mukavia asioita vanhempiesi kanssa?
Mikäli vastasit itsellesi jokseenkin myöntävästi näihin kysymyksiin, todennäköisesti avun ja tuen hakeminen myös parisuhteessa tulee sinulta luonnollisesti. Sinun voi olla helppo näyttää haavoittuvuutesi ja haluat purkaa asioita kumppanisi kanssa.
Mutta mikäli koit lapsuudessa olosi yksinäiseksi, et saanut riittävästi huomiota tai sinun oli vaikea hakea vanhemmiltasi apua, jouduit torjutuksi tai et saanut lohdutusta pahoittaessasi mielesi, sinun saattaa olla vaikea hakea toisilta apua aikuisenakaan. Olet ehkä oppinut pärjäämään itseksesi ja piilottamaan kielteiset tunteet muilta, ehkä jopa itseltäsi.
Vanhempien toimintamallit siirtyvät herkästi lapsille tarkoittamattakin
Usein lapsuus eikä parisuhdekaan ole näin mustavalkoinen, mutta omiin varhaisiin kokemuksiin pureutuminen voi auttaa ymmärtämään, miksi toimii tietyllä tavalla. Vanhemman voi olla esimerkiksi vaikea sietää lasten huutoa tai riitelyä kotona, ja hän päättää ottaa vähän happea ja etäisyyttä tilanteeseen. Vanhempi poistuu paikalta ja lähtee esimerkiksi ajamaan autolla rauhoittuakseen. Vaikka vanhempi ajattelee tämän olevan hyvä ratkaisu, ettei tilanne kotona kärjistyisi, voi paikalta poistuminen tuottaa lapselle hyvin toisenlaisen tunteen: vanhempi hylkää hänet. Ajatusketju lapsen mielessä saattaa olla monisyinen: koska huusin ja olin pahalla mielellä, vanhempi hylkäsi minut. Jos olen hyvällä tuulella ja hiljaa, vanhempi pysyy luonani. Näin lapsi oppii nopeasti peittämään negatiiviset tunteensa, eikä saa emotionaalista tukea vanhemmaltaan vaan jää yksin selviytymään tunnekuohustaan.
Myös aikuisena vanhemman ”hylkäämä” lapsi saattaa haluta poistua paikalta aina, kun edessä on konfliktitilanne. Parisuhteen riitoja ja niiden herättämiä tunteita itsessä voi olla vaikea sietää ja siksi tuntuu, että on pakko lähteä hetkeksi pois tuulettamaan ajatuksia ja tunteita.
Parisuhteessa voi käyttäytymismalleja muovata yhteisellä keskustelulla
Jos parisuhteessa pystytään ymmärtämään toisen tunnetiloja ja käytöksen tarkoitusperiä, voi toisen toimintamallia riitatilanteessa paremmin kunnioittaa eikä paikalta poistuminen esimerkiksi välttämättä haittaa. Omia ja kumppanin käyttäytymismalleja voi myös pikkuhiljaa lähteä muovaamaan hyödyllisempään ja rauhaa rakentavampaan suuntaan, kun tunteista ja niiden aiheuttamista toimintamalleista ollaan tietoisia. Tärkeää olisikin kohdata ja ymmärtää omat tunteensa ja ennen kaikkea oppia säätelemään niitä. Suuttumisia ja hermostumisia ei tarvitse säädellä pois, mutta mikäli toisen suuttumuksesta seuraa esimerkiksi tavaroiden rikkoutumista, toisen loukkaamista tai muuta vahingoittavaa käytöstä, on hyvä miettiä, mikä suututtaa, miksi suututtaa, miten reagoin suuttumukseen, miten tilanne voidaan ratkaista hyväksyttävällä tavalla.
Lopuksi hyvä vinkki jokaiseen parisuhteeseen: toisen tunne ei ole minun tunteeni
On hyvä erottaa omat tunteet toisen tunteista. Jos kumppani tulee ärtyneenä kotiin hermostuneena töistään, kannattaa erottaa omat tunteet kumppanin tunteista; minun ei tarvitse hermostua vaikka kumppani olisi kireänä.
Joskus parisuhteissa tilanne on kärjistynyt niin, että yhteinen keskusteluyhteys ei tuota tilanteeseen toivottua tulosta. Tässä tilanteessa ulkopuolinen tuki ja apu voi tulla tarpeeseen, jotta tilannetta saadaan sanoitettua yhdessä auki.
Psykologi
Mindepuhelimeen vastaavat aina terveydenalan ammattilaiset