Kuinka puhua lapsen kanssa itsemurhasta?

Kun lapsen läheinen tekee itsemurhan, voi asian esiin ottaminen lapsen kanssa tuntua haasteelliselta. On kuitenkin tärkeää, että lapsen kanssa keskustellaan läheisen kuolemasta avoimesti ja tavalla, jonka lapsi kykenee ymmärtämään. Seuraavat ohjeet auttavat sinua valmistautumaan lapsen kanssa keskusteluun.

Kuolemasta kertominen ikätasoisesti

Vasta noin 12-vuotias lapsi kykenee ymmärtämään aikuisen tavoin, mitä kuolema tarkoittaa. Sen vuoksi abstraktien ja vaikeasti ymmärrettävien ilmaisujen käyttämistä tulee välttää. Jos lapselle esimerkiksi kerrotaan läheisen ”nukkuneen pois”, voi lapsi alkaa pelkäämään nukkumaan menemistä tai ajatella läheisen heräämisen olevan mahdollista. Voit suoraan kertoa lapselle, että läheinen on kuollut, eikä enää palaa. Lapsi ei välttämättä tiedä, mitä itsemurha tarkoittaa, joten voit selventää hänelle, että läheinen on tehnyt itselleen sellaisia asioita, joiden johdosta hän kuoli ja sellaista tekoa kutsutaan itsemurhaksi. Vältä kuitenkin yksityiskohtia, vaikka voitkin kuvata tekotavan.

Lapsen oikeus tunteisiin

Myös lapset kantavat helposti syyllisyyttä, minkä vuoksi on tärkeää korostaa lapselle, että päätös oli läheisen itse tekemä, eikä lapsi tai kukaan muukaan olisi voinut vaikuttaa päätökseen. Voit kertoa, ettei läheinen enää kuoltuaan tunne tai ajattele mitään, eikä hänellä ole huolta. Osoita ja kerro lapselle myös, että kaikki tunteet ovat sallittuja. Menetys aiheuttaa surua, mutta se ei tarkoita, etteikö lapsi saisi myös iloita asioista tai olla vihainen. Tunteet voivat elää samanaikaisesti. Voit kertoa, miltä läheisen itsemurha itsestäsi tuntuu. Yritä kuitenkin käydä lapsen kanssa keskustelua siinä vaiheessa, kun kykenet itse viemään keskustelun loppuun asti.

Tarjoa turvaa lapselle

Huoltajan tehtävänä on säädellä lapsen tunteita. Osoita lapselle, että hän on turvassa ja tilanteesta päästään eteenpäin yhdessä. Vietä lapsen kanssa aikaa ja lohduta häntä surussa. Läheisen kuolema muuttaa arkea, mutta on tärkeää yrittää pitää tutuista rutiineista mahdollisimman tiukasti kiinni, sillä rutiinit osaltaan tuovat lapsen tarvitsemaa pysyvyyttä ja siten turvaa. Harrastukset ja ystävät tarjoavat lapselle palautumismahdollisuuksia. Kannusta lasta kertomaan tunteistaan, mutta anna lapselle myös aikaa olla puhumatta ja käsitellä asiaa itsekseen.

Apua lapsen kohtaamaan suruun

Mikäli lapsi ei pärjää surun kanssa tai itse koet jaksamattomuutta tilanteessa, voit hakea tukea ja neuvoja perheneuvolasta tai kouluterveydenhuollosta. Myös asiantuntijamme kuuntelevat huolesi ja ohjaavat sinut tilanteeseenne soveltuvien palveluiden luokse.