On tavallista, että ahdistuksen tunne herää uhkaavissa, epävarmoissa ja stressaavissa tilanteissa. Pienissä määrin se on luonnollinen osa elämää. Tyypillisiä ahdistusta herättäviä asioita voivat olla esimerkiksi työstressi, ihmissuhdeongelmat, vaikea taloudellinen tilanne ja suuret elämänmuutokset. Kun tunne viriää tilanteissa, joissa oikeaa uhkaa ei ole, tai jos ahdistus on liiallista ja pitkäkestoista rajoittaen arkielämää, voi kyseessä olla ahdistuneisuushäiriö.
Aina pitkäkestoisen ja liiallisen ahdistuksen syynä ei kuitenkaan ole varsinainen ahdistuneisuushäiriö. Esimerkiksi jotkin elimelliset sairaudet, kuten esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminta, voivat aiheuttaa hermostuneisuuden ja levottomuuden tunteita. Lisäksi ahdistuneisuus voi kuulua joidenkin lääkkeiden sivuvaikutuksiin tai olla seurausta päihteiden käytöstä. Ahdistuneisuushäiriön diagnosoinnin tekee aina lääkäri ja mahdolliset muut syyt tuskaiselle ololle voidaan tällöin karsia pois.
Mistä ahdistuneisuushäiriöt johtuvat?
Ahdistuneisuushäiriöiden syntyyn vaikuttavat niin geneettiset kuin ympäristötekijät. Usein yksilön ahdistuneisuushäiriölle ei löydy selkeää yksiselitteistä syytä, vaan häiriön kehittymisen taustalla on yhdistelmä perintötekijöitä, negatiivisia elämäntapahtumia ja näiden myötä opittuja haitallisia ajatusmalleja, jotka herättävät ja ylläpitävät ahdistusreaktiota.
Jotkut ihmiset ovat geneettisiltä ominaisuuksiltaan alttiimpia ahdistuneisuushäiriöille kuin toiset. Sairastumisriskin vaihtelusta noin 30-60% selittyy geneettisillä tekijöillä. On esitetty, että lisääntynyt riski selittyisi ainakin osittain temperamentti- ja persoonallisuuspiirteiden periytyvyydellä.
Myös erilaiset ympäristötekijät ja negatiiviset elämänkokemukset voivat myötävaikuttaa ahdistuneisuushäiriöiden kehittymiseen. Tyypillisiä ahdistuneisuudelle altistavia ympäristötekijöitä voivat olla esimerkiksi lapsuudessa koetut erityisen stressaavat ympäristöt ja kokemukset, kuten riitaisa perheilmapiirissä kasvaminen tai koulukiusaaminen. Myös erilaiset traumat, kuten kaltoinkohdelluksi tai hyväksikäytetyksi tuleminen, nostavat ahdistuneisuushäiriöiden riskiä. Lisäksi kroonisten sairauksien kanssa eläminen ja aiemmat sairastetut mielenterveyden häiriöt saattavat myös vaikuttaa häiriön puhkeamiseen.
Ahdistuneisuushäiriön kehittymisen syynä voi olla myös opitut tunnereaktiot ja käyttäytymismallit. Esimerkiksi sosiaalisten tilanteiden pelon taustalla voi olla kokemuksia kiusaamisesta tai julkisesta nöyryyttämisestä, ja sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä ahdistus toimiikin tällöin eräänlaisena opittuna suojamekanismina, jolla ihminen yrittää välttää uudelleen vastaaviin negatiivisiin tilanteisiin joutumisen.
Vaikka jotkut ihmiset ovatkin lähtökohdiltaan alttiimpia ahdistukselle, se ei kuitenkaan tarkoita, että ahdistuneisuus olisi elinkautinen tuomio tai että sen kanssa ei voisi oppia elämään. Ahdistuneisuushäiriöihin löytyy tutkitusti monia tehokkaita hoitomuotoja, joista yleisimmät ovat psykoterapia ja psyykenlääkkeet. Jos sinulla on huoli omasta mielenterveydestäsi, voit saada välitöntä keskusteluapua soittamalla asiantuntijallemme alla olevaan numeroon.
Mindepuhelimeen vastaavat aina terveydenalan ammattilaiset