Läheisen ahdistus

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä. Niistä kärsii jossain vaiheessa elämää jopa yksi neljästä. On siis varsin todennäköistä, että jollakin ystävälläsi, perheenjäsenelläsi tai työ- tai opiskelutoverillasi on diagnosoitavissa oleva ahdistuneisuushäiriö. Läheisen jatkuva ahdistus voi herättää huolta ja usein tarve auttaa on suuri. Toisaalta jos elämää häiritsevästä ahdistuksesta ei ole omakohtaista kokemusta, voi siitä kärsivän läheisen ajattelu ja käyttäytyminen näyttäytyä ulkopuolelle järjettömänä tai outona ja hänen kokemukseensa samastuminen saattaa olla vaikeaa.

Tässä artikkelissa jaamme vinkkejä siihen, miten läheisen ahdistuneisuutta voisi yrittää ymmärtää ja miten läheistä voisi auttaa.

Miten auttaa ahdistunutta läheistä?

Ahdistuneisuushäiriöiden, ja myös muidenkin mielenterveyden häiriöiden, ymmärtämisessä tärkeää on avoin, salliva ja lämpimän utelias suhtautuminen aiheeseen. Läheisen ahdistuneisuutta voi oppia ymmärtämään toisaalta tutustumalla sen tyypilliseen oirekuvaan, syihin ja hoitoon ja toisaalta suoraan kysymällä läheiseltä hänen omista kokemuksistaan ja tuntemuksistaan. Jos läheisesi ei halua puhua aiheesta, kunnioita hänen rajojaan. Voit kuitenkin ilmaista huolesi ja todeta, että tarvittaessa voit toimia hänelle kuuntelevana korvana. Voit myös kysyä, voisitko auttaa häntä jollain konkreettisella tavalla.

Läheisen avautuessa ahdistuksestaan on tärkeää hänen tunteidensa validointi. Validoinnilla tarkoitetaan toisen tunnetilojen oikeaksi vahvistamista. Käytännössä sitä voi harjoittaa kuuntelemalla toisen tunteita tuomitsematta, yrittämällä asettua hänen asemaansa ja sanallisesti ilmaisemalla toiselle, että hänen tunteensa ovat ymmärrettäviä ja todellisia. Yritä välttää läheisesi ahdistuksen vähättelyä ja mitätöintiä. Älä esimerkiksi syytä toista ylireagoimisesta tai sano, että toisen tunnereaktiossa ei ole järkeä.

Ahdistuneisuushäiriöille on tyypillistä erilaiset välttelykäyttäytymisen muodot, joilla häiriöistä kärsivä yrittää välttää ahdistuksen kokemista. Välttelykäyttäytyminen usein pitkällä aikavälillä kuitenkin vain pahentaa ahdistuneisuutta. Vaikka on luonnollista haluta vähentää läheisen tuskaista olotilaa, on tärkeää olla kannustamatta häntä välttelemään ahdistusta herättäviä asioita. Toisaalta myöskään pakottaminen ei ole hyvä keino. Jos läheisesi siis osoittaa haluttomuutta kohdata hänelle ahdistavia asioita, enintä mitä voit tehdä on rohkaista häntä lämpimästi ja kannustavasti.

Jos toisen ahdistus taas etenee voimakkaaksi tai ilmenee paniikkikohtauksena, tärkeää on pysyä itse rauhallisena ja validoida toisen tunnetilaa. Voit myös lempeästi muistuttaa toista siitä, että ahdistus ei ole ikinä pysyvää ja lopulta se aina kaikkoaa.

Lopuksi on kuitenkin tärkeä huomauttaa, että läheisen ahdistuneisuus, tai mikään muukaan mielenterveyden oireilu, ei ole lopulta sinun vastuullasi. Läheisen mielenterveyden häiriöt voivat olla ympärillä oleville hyvinkin kuormittavia, ja on tärkeää pitää huolta omista rajoista ja jaksamisesta.

Jos ystäväsi tai perheenjäsenesi ahdistus ei ole enää hänen itsensä hallittavissa ja aiheuttaa hänelle merkittävää tuskaa, parhaiten autat ohjaamalla hänet ammattiavun piiriin. Välitöntä keskusteluapua liittyen omaan tai läheisesi ahdistuneisuuteen voit saada asiantuntijaltamme alla olevasta numerosta.