Yhä useampi työntekijä kokee työnsä merkityksettömäksi. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö työ itsessään olisi tärkeää vaan sitä, että yhteys oman työn ja lopputuloksen välillä on katkennut. Työ näyttäytyy suorittamisena, ei vaikuttamisena. Samalla työntekijöiltä odotetaan jatkuvaa kehittymistä ja tehokkuutta, mihin voimavarat eivät aina riitä.
Tämä kokemus on HR:lle ja esihenkilöille kriittinen tunnistettava. Kun työ ei tuota iloa, eikä kehittyminen tuo inspiraatiota, ollaan helposti uupumuksen partaalla. Kehittymistä ei voi vaatia ilman riittävää tukea ja tuki ei tarkoita vain koulutusmahdollisuuksia, vaan myös tilaa pysähtyä, reflektoida ja palautua.
Kehittymisen mahdollisuus vai näkymätön vaatimus?
Oppimisen ja kehittymisen tulisi olla mahdollisuus, ei näkymätön paine. Se voi parhaimmillaan tarjota työntekijälle kokemuksen kasvusta ja omien vahvuuksien hyödyntämisestä mutta vain silloin, kun kehittymisen tahti ja suunta ovat linjassa yksilön jaksamisen ja elämäntilanteen kanssa – on siis hyvä tunnistaa yksilön kokonaisvaltainen tilanne.
Tukea tarvitsevat erityisesti ne, joiden työarki on muuttunut pirstaleiseksi tai joiden vaikutusmahdollisuudet ovat kaventuneet. Mikäli työn vaatimukset kasvavat ilman näkyvää vastinetta – esimerkiksi tunnustusta, onnistumisen kokemuksia tai vaikutusvaltaa – alkaa merkityksellisyyden tunne murentua.
Miten vahvistaa työn merkityksellisyyttä?
Merkityksellisyyden tunne ei synny yksin, vaan se rakentuu yhteydessä toisiin. Se muodostuu mahdollisuudesta vaikuttaa omaan työhönsä, nähdä työnsä jälki ja tuntea, että omalla tekemisellä on merkitys – organisaation kokonaisuuden kannalta.
Tämä edellyttää aitoa keskustelua työnsisällöistä ja organisoinnista, tilaa osallistua työn ja prosessien kehittämiseen, kuuntelua, jossa työntekijän ääni oikeasti kuullaan sekä johtamista, joka arvostaa palautetta ja tukee tunnetta kuulemisesta.
Merkityksellisyyden johtaminen on työhyvinvoinnin johtamista
Työn merkitys ei ole abstrakti idea. Se on konkreettinen kokemus siitä, että minua kuullaan ja minun panokseni merkitsee. Kun tämä kokemus puuttuu, ei riitä, että työ on ulkoisesti tärkeää. Sisäinen motivaatio alkaa hiipua, ja työn ilo korvautuu mekaanisella selviytymisellä.
HR:llä ja esihenkilöillä on avainrooli tämän kokemuksen vahvistamisessa – ei vain yksilön, vaan koko työyhteisön hyvinvoinnin kannalta.
Mindepuhelimeen vastaavat aina terveydenalan ammattilaiset