Toteutimme Minden työelämänkyselyn, jossa vastaajat olivat yksimielisiä siitä, mikä työssä kuormittaa eniten. Se on liian suuri työmäärä suhteessa tekijöiden määrään. Toive lisäresursseista oli vastauksissa selkeästi vahvin ja toistuvin teema. Tämä kertoo siitä, että työpaikkojen perusresursointi on jäänyt jälkeen työmäärän kehityksestä.
Kun työvoimaa ei ole riittävästi, työt kasaantuvat. Poissaolot pahentavat tilannetta entisestään, kun muut joutuvat paikkaamaan poissaolevia – usein hekin ilman tarvittavaa tukea tai joustoa omissa tehtävissään. Tämä ruokkii negatiivista kierrettä: kuormitus kasvaa, poissaolot lisääntyvät, vaihtuvuus kasvaa. HR:n näkökulmasta tämä on selvä kustannus- ja riskiarviointikysymys.
Työhyvinvointi ei synny hyvinvointikampanjoilla, vaan realistisesti mitoitetulla työnjaolla. Henkilöstöresurssien lisäämisessä ei ole pelkästään kysymys tehokuudesta, vaan myös yrityksen arvoista ja työnantajamielikuvasta. Kun työntekijä kokee, ettei hän ole jatkuvasti korvaamassa toisten puuttuvaa työtä, hän tuntee olevansa osa toimivaa kokonaisuutta.
HR-päättäjien on nostettava resursointi strategiseen keskusteluun: mikä on se taso, jolla työ voi olla kestävää ja ihmisarvoista?
Nyt on oikea hetki tarkastella: ovatko meidän resurssit työn määrän tasalla? Miltä meidän arki näyttää työntekijän silmin – ja mitä se kertoo meidän arvoista työnantajana?
Kestävä työ ei ole keino miellyttää – se on edellytys menestykselle.
Mindepuhelimeen vastaavat aina terveydenalan ammattilaiset