Masennus

Masennus on yleinen mielenterveyden häiriö. Siihen sairastuu elämässään noin joka viides ihminen. Masennus heikentää toimintakykyä ja voi haitata ihmissuhteita, työskentelyä tai opiskelua. On tyypillistä, että masentunut lamaantuu ja eristäytyy normaaleista elämänkuvioistaan. Masennus koostuu erilaisista oireista, joista keskeisimmät ovat masentunut mieliala ja selvästi vähentynyt mielenkiinto asioihin, joihin aiemmin on tuntenut mielenkiintoa. Masennus jaetaan eriasteisiin masennustiloihin sen mukaan, kuinka vaikea-asteisista oireista ja vakavasta toimintakyvyn laskusta on kysymys. (terveyskirjasto.fi)  

On tavallista, että erilaisiin elämänvaiheisiin voi liittyä alakuloa tai surua. Ohi mennessään ne ovat normaaleja tuntemuksia, eivätkä tarkoita, että kyseessä olisi diagnosoitava masennustila. Masennustilassa oireet vaivaavat suurimman osan päivästä vähintään kahden viikon ajan. Masentuneen mielialan tai vähentyneen mielenkiinnon lisäksi samanaikaisesti esiintyy myös muita oireita. Masennuskyselyn avulla voit selvittää tarkemmin omia tai läheisesi masennusoireita. Muista kuitenkin, että masennusdiagnoosin tekeminen on aina lääkärin tehtävä.  

Masennuksen syyt  

Masennuksen puhkeamiselle ei ole yhtä yksittäistä syytä. Joillakin voi olla perinnöllistä taipumusta masennukseen tai sitten opitut ajatusmallit tai aiemmat elämänkokemukset voivat altistaa masennuksen puhkeamiselle. Ei tiedetä, miksi masennus on naisilla noin puolet yleisempää kuin miehillä. Tyypillisesti masennusta edeltää vaikeat ja stressaavat elämänmuutokset, menetykset tai koetut epäonnistumiset. Tällaisia elämän muutostilanteita voivat olla esimerkiksi ero, työpaikan menetys, sairastuminen tai läheisen kuolema. Myös työuupumus voi altistaa masennukseen sairastumiselle.  

Raskausajan masennukselle tai raskauden jälkeiselle masennukselle altistavat tyypillisesti raskauden aikaiset hormonaaliset muutokset, synnytykseen liittyvät kokemukset, aiemmin sairastettu masennus sekä uuden elämänvaiheen mukanaan tuomat muutokset.  

Masennuksen oireet  

Masennustilaan liittyy monenlaisia oireita, jotka vaikuttavat mielialan lisäksi ajatteluun, itsetuntoon, ihmissuhteisiin, työ- ja opiskelukykyyn ja fyysiseen hyvinvointiin. Keskeisimmät masennuksen oireet ovat masentunut mieliala sekä mielihyvän tai mielenkiinnon menettäminen. Muita tyypillisiä oireita ovat unettomuus tai lisääntynyt unen tarve, väsymys, merkittävä painon nousu tai lasku ruokahalun muutosten myötä, liikkeiden hidastuminen tai motorinen levottomuus, ajatusten hidastuminen tai kiihtyminen, keskittymisvaikeudet, muistivaikeudet, vaikeus tehdä päätöksiä, arvottomuuden ja alemmuuden tunteet, syyllisyyden tunteet, toivottomuuden tunteet sekä itsemurha-ajatukset tai -suunnitelmat. Oireet ovat yksilöllisiä eikä kaikilla masentuneilla esiinny kaikkia edellä mainittuja oireita. Oireet voivat kestää yhtäjaksoisesti viikkoja, kuukausia tai pitkäaikaisessa masennustilassa jopa vuosia. Masennustilan diagnosointi edellyttää usean oireen samanaikaista esiintymistä kahden viikon ajan. Jos sinua mietityttää jokin masennuksen oireisiin liittyen, voit soittaa meille, niin selvitetään asiaa yhdessä. Jos itsetuhoiset ajatukset ovat sietämättömiä tai ottamassa vallan, on syytä hakeutua suoraan päivystykseen tai soittaa hätäkeskukseen.  

On normaalia, että jokainen kokee jossain elämäntilanteessa masentunutta mielialaa, murhetta, väsymystä tai uupumusta. Jos oireet ovat ohimeneviä, eivät vaivaa suurta osaa päivästä, eivätkä vaikuta toimintakykyyn, ei kyseessä todennäköisesti ole masennustila, vaan normaaliin elämään kuuluva alakuloinen jakso. Tällöin on tärkeää pohtia mistä koetut tunteet ja ajatukset kumpuavat, ja miten niitä voisi helpottaa. Keskustelu ystävän tai ammattilaisen kanssa voi auttaa.  

Masennuksen diagnosointi  

Masennus jaetaan eriasteisiin masennustiloihin sen mukaan, kuinka vaikea-asteisista oireista ja vakavasta toimintakyvyn laskusta on kysymys. Masennustilat jaetaan lieviin, keskivaikeisiin, vaikeisiin ja psykoottisiin masennustiloihin.  

Jos masennusoireet mietityttävät sinua, voit täyttää masennusoirekyselyn omasta tai läheisesti puolesta. Muista kuitenkin, että diagnoosin asettaminen on aina lääkärin tehtävä. Diagnoosi voidaan asettaa työterveyshuollossa, terveyskeskuksessa, koulu- ja opiskelijaterveydenhuollossa, yksityislääkärin vastaanotolla tai erikoissairaanhoidossa. Jos et tiedä mihin tahoon ottaisit yhteyttä, voit soittaa meille, niin katsotaan tilannetta yhdessä.  

Masennuksen diagnosoimiseksi terveydenhuollon ammattihenkilö kartoittaa tilannetta kysymällä kysymyksiä koetuista oireista ja niiden kestosta. Diagnosoinnin yhteydessä selvitetään, että oireet eivät johdu muista tekijöistä, kuten muusta mielenterveydenhäiriöstä (esim. kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä tai ahdistuneisuushäiriöstä), ruumiillisesta sairaudesta (esim. kilpirauhasen vajaatoiminta) tai päihteiden ja lääkkeiden käytöstä. Masennusta ei diagnosoida, jos oireet selittyvät normaalilla läheisen menettämiseen liittyvällä surureaktiolla. Jos menetyksestä aiheutuneen surureaktion oireet jatkuvat yli kaksi kuukautta tai niihin liittyy merkittävää toimintakyvyn laskua, itsemurha-ajatuksia, psykoottisia oireita tai liikkeiden ja ajattelun huomattavaa hidastuneisuutta, voi kyseessä olla surun laukaisema masennus.  

Diagnoosin asettamisen myötä lääkärin kanssa tehdään suunnitelma sairauden hoitamiseksi. Oikean diagnoosin asettaminen on tärkeää, jotta sairautta voidaan hoitaa oikein ja toipumisen tueksi saa oikeanlaista taloudellista apua.  

Lievä masennus  

Lievistä masennustiloista kärsii noin 10-15 % aikuisista. Lievässä masennuksessa oireet haittaavat arkista toimintaa, ihmissuhteita ja työelämää tai opiskeluja vain hieman. Tällöin masentunut yleensä kykenee käymään töissä, mutta se saattaa vaatia erityistä ponnistelua. Toimintakyky on heikentynyt tavanomaisesta. Lievää masennusta hoidetaan perusterveydenhuollossa, eli esimerkiksi terveyskeskuksessa, koulu- tai työterveyshuollossa tai neuvolassa. Lievän masennuksen hoitoon soveltuvat hyvin esimerkiksi itsenäisesti suoritettavat nettiterapiat tai lyhyt psykoterapeuttinen työskentely. Tehokkainta on masennuslääkityksen ja psykoterapeuttisen hoidon yhdistäminen.   

Keskivaikea masennus  

Keskivaikeassa masennuksessa arjen toimintakyky ja kyky selviytyä työstä ovat merkittävästi alentuneet. Tällöin tarvitaan yleensä jo sairauslomaa. Keskivaikeaa masennusta voidaan hoitaa perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa. Keskivaikean masennuksen hoitoon suositellaan nettiterapioita tai psykoterapeuttista työskentelyä tai näiden yhdistämistä lääkärin määräämään lääkehoitoon.  

Vaikea ja psykoottinen masennus  

Vaikeassa masennuksessa oireita on paljon, ja ne aiheuttavat merkittävää haittaa arjen toiminnalle ja ihmissuhteille, eikä henkilö ole enää työkykyinen. Vaikeassa masennuksessa haitat ovat siinä määrin vakavat, että henkilö tarvitsee huolenpitoa, joka usein toteutetaan sairaalaympäristössä.  Vaikeista masennustiloista kärsii noin 5 % aikuisista. Masentuneella ihmisellä esiintyy vaikeissa masennuksen muodoissa usein itsetuhoisia ajatuksia ja kuoleman toiveita. Jos itsetuhoiset ajatukset ovat sietämättömiä tai ottamassa vallan, on syytä hakeutua päivystykseen tai soittaa hätäkeskukseen. Vaikeassa masennuksessa on tärkeää noudattaa lääkärin määräämää lääkehoitoa.  

Jos masennus on erittäin syvä, voi masennusoireiden lisäksi ilmetä myös psykoottisia oireita, jolloin kyseessä on psykoottinen masennus. Psykoottisia oireita ovat tyypillisesti hyvin voimakkaat ja synkät harhaluulot sekä syyttävät kuuloharhat. Psykoottisesta masennuksesta kärsii vajaa 1 % aikuisväestöstä. Psykoottisesti masentunut henkilö on työkyvytön ja vaatii välitöntä hoitoa ja seurantaa sairaalaympäristössä. Psykoottinen henkilö tulee toimittaa sairaalahoitoon.  

Muut masennuksen muodot  

Lievästä, keskivaikeasta ja vaikeasta masennuksesta voidaan lisäksi erottaa vielä melankolinen masennus, epätyypillinen masennus, kaamosmasennus sekä krooninen masennus. Melankoliselle masennukselle on tyypillistä mielihyvän menettäminen lähes kaikesta ja ilon puuttuminen lähes kokonaan. Epätyypillisessä masennuksessa sen sijaan mieliala on hyvin reaktiivinen, jolloin myönteiset asiat kohottavat mielialaa ohimenevästi.   

Kaamosmasennus on talvikuukausina ilmenevä masennuksen muoto, johon kuuluu tavanomaisia masennusoireita, mutta jotka ilmenevät talvisin ja toistuvat vuosittain samaan aikaan. Kesällä oireet häviävät. Kaamosmasennus voimistuu yleensä iän myötä. Kaamosmasennuksesta kärsii n. 1 % aikuisista. Lisäksi 10-30 % kärsii lievemmästä kaamosoireilusta ilman varsinaista masennusta.  

Krooninen masennus ja masennuksen toistuminen  

Kroonisella eli pitkäaikaisella masennuksella tarkoitetaan lievää masennusta, joka kestää lähes yhtäjaksoisesti ainakin kaksi vuotta. Masennusjaksojen välillä voi olla normaalin mielialan jaksoja, mutta ne eivät kestä kuin muutaman viikon. Kroonisessa masennuksessa oireet ovat lievempiä kuin varsinaisissa masennustiloissa. Noin 6 % aikuisista kärsii kroonisesta masennuksesta. Naisilla se on yleisempää kuin miehillä. Pitkäaikaista masennusta hoidetaan tyypillisesti psykoterapeuttisin ja psykologisin keinoin, mutta myös lääkehoito voi auttaa merkittävästi.  

Masennuksella on taipumus toistua. Mikäli masennuksesta toipuminen on osittaista, eli kaikki oireet eivät hoidosta huolimatta häviä, kohoaa riski masennuksen uusiutumiseen. Suurin osa hoitoa hakevista masennuspotilaista kärsii toistuvasta masennuksesta. Asianmukaisella hoidolla masennuksen uusiutumisriskiä voidaan vähentää. Masennuksen hoitoon on monenlaisia lääkkeellisiä ja psykoterapeuttisia keinoja. Oireiden vaikea-asteisuus, kesto ja luonne määrittelevät millä tavoin niitä hoidetaan. Masennuksen tunnistaminen ja oikea-aikainen hoito ovat tervehtymisen kannalta keskeisessä asemassa.  

Masennuksen hoito  

Masennuksen hoitomuodot valitaan sen mukaan, kuinka vakava-asteisesta masennuksesta on kyse ja minkälaisia hoitomuotoja on saatavilla. Masennuksen hoidossa käytetään biologisia (lääkitys, sähköhoito) ja psykologisia menetelmiä. Lääkitystä ja sähköhoitoa käytetään tyypillisesti keskivaikeissa ja vaikeissa masennustiloissa. Psykoterapeuttisia menetelmiä sen sijaan käytetään useimmiten lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa. Lyhyet, alle 10 käyntikerran kognitiivisen käyttäytymisterapian psykoterapiat on todettu hyödyllisiksi masennuksen hoidossa. Psykoterapia voi olla sekä kasvokkain vastaanotolla tapahtuvaa, että etäyhteyden välityksellä toteutuvaa. Myös terveydenhuollon ammattilaisen ohjauksessa itsenäisesti suoritettavat nettiterapiat (mielenterveystalo.fi/nettiterapiat) ovat lievissä ja keskivaikeissa masennuksissa oivia hoitomuotoja. Psykoterapeuttiset menetelmät ja lääkehoito on todettu lievissä ja keskivaikeissa masennustiloissa yhtä tehokkaiksi hoitomuodoiksi. Niiden yhtäaikainen käyttö on kuitenkin tehokkaampaa kuin pelkästään toisen (Depression Käypä Hoito -suositus).  

Masennuksen hoidossa on kolme vaihetta. Akuuttivaiheen hoidon tavoitteena on oireettomuus. Jatkohoidon tavoitteena on oireiden palaamisen ehkäisy ja ylläpitohoidon tavoitteena ehkäistä uuden sairausjakson puhkeaminen. Masennuksen hoidossa myös vertaistuki on tärkeää niin sairastuneen kuin omaisenkin avuksi. Voit tutustua oman paikkakuntasi vertaistukiryhmään esimerkiksi mielimaastary.fi-sivuilla.